Yllin kyllin -keittokirja

Olen unohtanut mainostaa täällä kesän parasta keittokirjauutuutta! Se on nimittäin Inna Somersalon teos Yllin kyllin. Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. (Multikustannus).

Kirjan kaikki reseptit ovat vegaanisia, ja erikoisen hyvää tässä teoksessa on se, että kaikki reseptit on mitoitettu sekä neljälle, kahdellekymmenelle että sadalle hengelle. Kirjasta on siis apua suurempien joukkojen muonitusta suunniteltaessa, ja toivonkin kovasti, että se löytäisi tiensä suurtalouskeittiöihin. Jostain kumman syystä vielä 2000-luvullakaan suurimmassa osassa suurtalouskeittiöistä ei osata laittaa kelvollista kasvisruokaa, vaikka niissä työskentelevät ovat ruoka-alan ammattilaisia. Liekö kyse asenteista, ammattitaidottomuudesta vai mistä, se ei ole minulle koskaan selvinnyt.

Suuria joukkoja muonitettaessa kannattaisi muutenkin tarjota kaikille vain vegaaniruokaa, sillä se sopii periaatteessa kaikille: eri uskontojen edustajille, maito- ja muna-allergisille, laktoosi-intolerantikoille... Lisäetuna on se, että vegaaniruoka säilyy hyvin leiriolosuhteissakin. Esimerkiksi Vasemmistonuorten kursseilla ja leireillä onkin jo vuosikausia tarjottu kaikille vegaaniruokaa. Ruoka on saanut kiitosta, sillä kokkeina toimivat yleensä vegaanit, ja vegaanithan ovat parhaita kokkeja :)

Mutta takaisin itse asiaan: Somersalon kirjassa on laajasti erilaisia reseptejä, joista jokainen löytää itselleen mieluisia kokeiltavia. Kirjan voi ostaa paitsi kirjakaupoista, myös esimerkiksi Vegaaniliitolta tai eläinoikeusjärjestöiltä.

Ravintola Maya

Lupasimme kirjoitella tänne blogiin välillä myös kasvissyöjien ravintolavisiiteistä. Varsinkin vegaanien on uskomattoman vaikeaa löytää kelvollista ruokaa edes Helsingin ravintoloista. Eilen koimme mieheni kanssa poikkeuksen.

Ravintola Maya oli positiivinen kokemus. Listalla on useita kasvisruokia, ja listan alla lukee, että kaikki ruoat on mahdollista saada myös vegaaniversioina. Mikä parasta, vegaaniversioista ei vain jätetä juustoa yms. pois, vaan tilalle saa vastaavaa vegaanista raaka-ainetta, esimerkiksi juuston tilalle olisi saanut tofua ja ranskankermaa sisältävän salsan tilalle tuoretta avocadoa. Näin meille kertoi ystävällinen tarjoilija.

Minä päädyin kuitenkin jo valmiiksi vegaaniseen salaattilautaseen. Se sisälsi ainakin paria erilaista salaatinlehteä, kurkkua, tuoretta avocadoa, runsaasti marinoituja maa-artisokansydämiä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Kastike tuotiin erikseen, ja siinä oli aurinkokuivattua tomaattisilppua öljykastikkeessa. Annos oli iso ja todella herkullinen! Ainoana miinuksena voisi mainita, että yleensä salaattiannoksen lisukkeena tarjotaan leipää, mutta täällä niin ei tehty.

Mieheni valitsi pähkinäkroketit. Koska kroketit tehdään paikan päällä, ne sai ilman kananmunaa, jota normaalisti käytetään sidosaineena. Lisukkeena oli quinoaa ja vihanneksia ja jotakin kastiketta. Tämäkin annos oli herkullinen.

Jälkiruoaksi minä valitsin hedelmälautasen, jolta löytyi tuoreita mansikoita, ananasta, melonia, appelsiinia, mansikoita, tummia minirypäleitä, passionia ja ananaskirsikka. Mieheni valitsi mangosorbetin, jonka lisukkeena tuli myös tuoreita hedelmiä ja jotakin marjakastiketta. Jälkiruoka-annokset olivat erittäin kauniita ja maukkaita.

Ravintola ei ole edes hirveän kallis, sillä kasvisruoka-annokset maksavat noin 9-15 euroa. Jälkiruoka-annoksemme maksoivat 5 ja 6 euroa. Paikka on suosittu, joten ainakin isolla porukalla kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen. Ravintola sijaitsee aivan keskustassa osoitteessa Mikonkatu 18, lähellä rautatieasemaa.

http://www.maya.fi/

Intialaista kotijuustoa-pinaattia

Kävimme Tallinnassa ja söin maailman parasta pinaatti-kotijuustokastiketta riisin ja naan-leivän kera. Pinaattikastiikkeesta herkullisen teki siinä ollut runsas tuore korianteri. Tänään mukailin reseptiä kotona. Tässä maukas ja helppo resepti. Nykyään korianteria saa ilokseni tuoreena ihan lähimarketistakin ruukkuna ja näppärimmät pitävät tietenkin mahdollisuuksien mukaan pientä ryytimaata.

Pakastepinaattipussi
(Kesällä saa tietenkin tuoretta pinaattia)
Ruukku tuorekorianteria
Rasia kotijuustoa
currya
valkosipulijauhetta
chiliä
suolaa
(kaurakermaa)

Sulata pinaatti mikrossa, poista ylimääräinen vesi. Paista pinaatti kuumalla pannalla öljyssä nopeasti. Lisää joukkoo mausteet ja tuore korianteri. Lisää lopuksi paketti kotijuustoa paloiteltuna. Ruoka on valmis, kunhan juustonpalat kuumenee. Lisäsin muuten lopuksi lorauksen kaurakermaa, kun pinaatti-korianteriseos meinasi kuivahtaa isolla pannulla.

Tarjoile riisin kanssa tai nuudelin. Riisin joukkoon sopii rusinat. Lisukkeeksi sopii vaikka raikas kurkkurai. (Sis. jogurttia, raastettua kurkkua, suolaa ja vaikka sipuli- ja valkosipulijauhetta.)

Vegaaniversion saat vaihtamalla kotijuuston tofuun ja valmistamalla rain soijajogurtista. Nopeaa ja herkullista kesäruokaa, nam!

Kesäinen kukkakaalicurry

Tämä ruoka on oiva kyytipoika näin kesäisin uusien perunoiden rinnalle.

1 tuore kukkakaali

Currykastike:

Majoneesia
Kermaa
Currya
Valkosipulia
Musta tai sitruunapippuria
Paprikaa
Suolaa

Nypi tuore kukkakaali ihan pieniksi palasiksi. Kukkakaali käytetään raakana.

Valmista kastike. Vatkaa kerma, lisää majoneesi ja mausteet. Kastikkeesta voi tehdä maidottoman eli vegaaniversion käyttämällä esim soijajogurttia ja kaurakermaa. Itse olen päässyt maistamaan vain lehmänmaitoversiota, mutta tänään illalla kokeilemme vegaaniversiota ystävillemme.

Lopuksi kukkakaalit ja kastike sekoitetaan keskenään. Annetaan vetäytyä ja viilentyä hetki jääkaapissa. On todella hyvää ja raikasta!

Siilit

Tuttavaperheen lastenkutsuilla saimme herkutella hauskasta siilikakusta, johon lapsemme tykästyivät kovin. Tykästyimme kaikki niin kovin, että olemme jo useamman kerran tarjonneet siilkakkuja vieraillemme. Kuvan siilit ovat nuoremman poikamme synttärikutsuilta. Siilejä on kiva puuhata lasten kanssa.

Siiliin tarvitset halkaistun kaalinpään, hammastikkuja sekä erilaisia vihanneksia kuten kurkkua, oliivia ja viinirypäleitä. Minitomaatit, pienet coctailkurkut, paprika- ja vesimelonilohkot ovat yhtä herkullisia. Siilikakku on helppo valmistaa myös allergisille. Jos siileistä haluaa ruokaisammat, voi hammastikkuihin pujottaa tofun, juuston tai soijanakin paloja.

Kun kaalit säilyttää hyvin, voi niistä valmistaa herkullisen kaalipadan seuraavana päivänä.

Liskopapu – kasvisyöjän rapu

Blogimme lukija, nimimerkki Kaverin äiti, lähetti Chilipaprikaan liskopapujen reseptin. Kiitämme lämpimästi!

Liskopapu – kasvisyöjän rapu

Yhtä hyvin rimmaisi: hämäläinen köyhänmiehen rapu. Kun huviloitten rantaterasseilla lapsuudessani vietettiin rapujuhlia, maalaispihoilla oli kokoonnuttu liskopapuvatien äärelle. Ne olivat molemmat sosiaalisia tapahtumia.

Hämeessä hernettä sanotaan pavuksi ja liskopavut ovat palkoineen suolavedessä keitettyjä peltoherneitä. Resepti on yksinkertaisuudessaan: vettä, suolaa ja palkoja, jotka oli poimittu silloin, kun herneet olivat täysikasvuisia, mutta pehmeitä, ei vielä tuleentuneita. Keittoastiana oli maalaistaloissa karjakeittiön pata, jossa palot keitettiin pehmeiksi – parisenkymmentä minuuttia - niin että kun niitä vetää hampaiden läpi, palosta käteen jää vain kova, läpinäkyvä kalvo. Palot syödään haaleina.

Apposiksi näytään kutsuttavan vähän fiinimpää versiota aiheesta: keitinveteen kehotetaan laittamaan tilliä - samaan tapaan kuin ravuissa - tai minttua. Palot kehotetaan myös kastamaan voisulaan.

Peltohernettä kasvatettiin soppatarpeiksi. Niitettiin, kun se oli tuleentunut; kuivattiin seipäillä ja puitiin lopuksi. Papusoppa oli arkiruokaa, mutta pitoihin herneestä tehtiin paistin lisukkeeksi hernetuuvinkia: herneet liotetaan yön yli, keitetään liotusvedessään sosemaisen pehmeiksi, maustetaan suolalla, pienellä määrällä sokeria ja voita.

Kaakkoisuomalaiset tekevät hapanlohkoa, jossa herneet keitetään puolikypsiksi, keitokseen lisätään perunakuutoita ja lopuksi hapantaikinajuurta ja haudutetaan kypsäksi. Kaikkia kolmea saman verran. Lopuksi maustetaan suolalla ja syödään voisilmällä viimeisteltynä.

Olen kehittänyt tästä cityversion, johon loppusijoitetaan tähteitä: kasvisliemeen laitetaan kiehumaan kuivamaan päässyttä ruisleipää sekä lohkottua perunaa. Kun ne ovat pehmeitä, sekaan kaadetaan hernesoppapurkki – tai jos on: omatekoisen hernesopan tähdettä. Ajellaan sauvalla soseeksi ja – saa nauraa: viimeistellään sinihomejuustomuruilla!

Juhlamenu

Tässä juhlamenu Mikin ja minun kymppikemuista.

Sushirullat
+ makea Chilikastike
+ makea soijakastike

Nachoslastut
+ papusalsa
+ tomaattisalsa

Patonki
+ hummus

Ruokaisa pastasalaatti
sisälsi mm. soijaleikettä

Pieni tapas-lautanen eli
Marinoituja oliiveja, valkosipuleita
ja suolakurkkuveneitä

Hedelmävati

Kahvin kanssa vegaaninen täytekakku ja piparminttuiset suklaamuffinssit.

Lisäys: Mitenköhän kirjoituksesta sain jälkikäteen käsityksen, että vain täytekakku oli vegaaninen. Jokatapauksessa koko menu oli tietenkin perinteitä noudattaen vegaaninen. Kuvia ja ohjeita tulee vielä joku kaunis päivä.. :)

Ja vielä sellainen lisäys ja buffaus, että koska juhlissamme jouduimme käyttämään kertakäyttöastioita, niin hankimme ne Ekokauppa Ekolosta.

Kertakäyttölautanen
100% biohajoavat, kauniin vaaleat astiat ovat ekologinen vaihtoehto tavallisille kertakäyttölautasille. Ne ovat valmistettu sokeriruokotuotannon sivutuotteesta/biojätteestä, yli jäävästä sokeriruo'on kuitumassasta. Ne kestävät lämpöä ja mikroa ja ovat vedenpitävät. Erinomaisia kesämökkeilyyn, grillailuun ja hienompiinkin kattauksiin!

Biomuovimuki 2dl
Kylmille juomille tarkoitettu juomamuki, ei kestä kuumuutta. Materiaalina PLA (polylactic acid, polylaktidi), joka on tärkkelyksestä valmistettu kirkas biomuovi. Biohajoaa täysin 1-2 kuukaudessa.

Puinen aterin
Ekologiset aterimet on valmistettu tukevasta koivusta. Kestävät useammankin käytön!