Liskopapu – kasvisyöjän rapu

Blogimme lukija, nimimerkki Kaverin äiti, lähetti Chilipaprikaan liskopapujen reseptin. Kiitämme lämpimästi!

Liskopapu – kasvisyöjän rapu

Yhtä hyvin rimmaisi: hämäläinen köyhänmiehen rapu. Kun huviloitten rantaterasseilla lapsuudessani vietettiin rapujuhlia, maalaispihoilla oli kokoonnuttu liskopapuvatien äärelle. Ne olivat molemmat sosiaalisia tapahtumia.

Hämeessä hernettä sanotaan pavuksi ja liskopavut ovat palkoineen suolavedessä keitettyjä peltoherneitä. Resepti on yksinkertaisuudessaan: vettä, suolaa ja palkoja, jotka oli poimittu silloin, kun herneet olivat täysikasvuisia, mutta pehmeitä, ei vielä tuleentuneita. Keittoastiana oli maalaistaloissa karjakeittiön pata, jossa palot keitettiin pehmeiksi – parisenkymmentä minuuttia - niin että kun niitä vetää hampaiden läpi, palosta käteen jää vain kova, läpinäkyvä kalvo. Palot syödään haaleina.

Apposiksi näytään kutsuttavan vähän fiinimpää versiota aiheesta: keitinveteen kehotetaan laittamaan tilliä - samaan tapaan kuin ravuissa - tai minttua. Palot kehotetaan myös kastamaan voisulaan.

Peltohernettä kasvatettiin soppatarpeiksi. Niitettiin, kun se oli tuleentunut; kuivattiin seipäillä ja puitiin lopuksi. Papusoppa oli arkiruokaa, mutta pitoihin herneestä tehtiin paistin lisukkeeksi hernetuuvinkia: herneet liotetaan yön yli, keitetään liotusvedessään sosemaisen pehmeiksi, maustetaan suolalla, pienellä määrällä sokeria ja voita.

Kaakkoisuomalaiset tekevät hapanlohkoa, jossa herneet keitetään puolikypsiksi, keitokseen lisätään perunakuutoita ja lopuksi hapantaikinajuurta ja haudutetaan kypsäksi. Kaikkia kolmea saman verran. Lopuksi maustetaan suolalla ja syödään voisilmällä viimeisteltynä.

Olen kehittänyt tästä cityversion, johon loppusijoitetaan tähteitä: kasvisliemeen laitetaan kiehumaan kuivamaan päässyttä ruisleipää sekä lohkottua perunaa. Kun ne ovat pehmeitä, sekaan kaadetaan hernesoppapurkki – tai jos on: omatekoisen hernesopan tähdettä. Ajellaan sauvalla soseeksi ja – saa nauraa: viimeistellään sinihomejuustomuruilla!